Timo Ronkainen

Kalevala-aiheisista sarjakuvista

Sarjakuvaa on Kalevalan pohjalta tehty harvakseltaan, ja niistäkin suurin osa ymmärrettävästi suomalaispiirtäjien toimesta, vaikka Kalevala onkin käännetyin suomalainen kaunokirjallinen teos. Juhlavuoden mukanaan tuoma Kalevala-buumi on lisäämässä myös sarjakuvallisten tulkintojen määrää.

Vanhin Kalevalaan pohjautuva sarjakuva löytyy Raul Roineen kirjoittamasta ja Aarne Nopsasen kuvittamasta ensimmäisestä Antti Puuhaara -albumista vuodelta 1939. Vanhoihin suomalaisiin kansansatuihin pohjautuvan sarjakuvan 12-sivuisessa jaksossa Antti Puuhaara käy Pohjolassa. Sarjakuvassa oli vanhaan suomalaiseen tyyliin tekstit ladottuina kuvien alle. Albumeita ilmestyi 11 vuosina 1939-1956. Sarjan muissa albumeissa ei Kalevala-aiheita käytetty.

Veli-Pekka Alaren 1971-1981 ilmestynyt Pekko-strippisarjakuva otti huumoriinsa aineksia ainakin ajoittain Kalevalasta. Olihan yksi sivuhahmoistakin Väinämöisen oloinen parrakas Väiski.
Pekko-strippi Muinaissuomalainen antisankari Pekko syntyi alunperin Amos Andersonin museon sarjakuvanäyttelyyn 1971. Hengeltään Harald Hirmuisen ja Asterixin tyylinen sarjakuva on edelleen parasta suomalaista strippisarjakuvaa, ja onkin varsin outoa ettei sarjasta ole koottu yhtäkään kokoelmaa.

Löyhästi Kalevalan aihelmiin pohjautui amerikkalaisen Mike Royerin Annikki, saaren neito vuodelta 1973. Sarjakuva ilmestyi amerikkalaista underground-sarjakuvaa julkaisseen Jymy-lehden numerossa 5/1974. Sarjassa Ilmarisen sisar Annikki saapuu Pohjolaan, jossa noitamainen Louhi aikoo vaihtaa tämän kanssa ruumista. Suhteellisen hyvin piirretty tarina päättyy tavallaan kesken, eikä luvattua jatkoa tullut.

Hauskoista klassikkotulkinnoistaan (Lady Chatterley, Vanha merimies, Casanova) tunnettu englantilainen Hunt Emerson suunnitteli oman Kalevalatulkintansa tekemistä jo vuosia sitten, mutta hanke sittemin jostain syystä jäi. Vielä muutama vuosi sitten mies esitteli kalevalaisten hahmojensa luonnoksia Kemin sarjakuvapäivillä. Ne olivat varsin hauskan oloisia, sääli että huumori-Kalevala jäi vielä tällä erää saamatta.

Amerikkalainen, Barksin ankkojen seikkailuja jatkava, Don Rosa sitä vastoin saanee oman Kalevalasta tarinanaiheensa irroittavan Roope-seikkailun valmiiksi tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä sivut ovat tussaamista vailla. Sarjassa seikkaillaan Helsingissäkin! Sitä voidaan meikäläiseenkin ankkaan odotella saman tien.
Kalevalaan hyvin löyhästi kiinnittyvä on muuten Don Rosan tekemä "jatko-osa" Windigojen mailla Barksin tarinaan Roope-setä ja kääpiöintiaanit. Molempien sarjojen intiaanit puhuvat alunperin Longfellow'n Hiawatha-runoelman runokielt?, joka puolestaan pohjautuu kalevalaiseen mittaan. Tämä Barksin tarina julkaistiin vastikään Aku Ankan Kalevala-erikoisessa (8b/99) "korjattuna" suomennoksena, jossa runokieli on palautettu; vanha suomennos käytti tavallista puhekieltä ja siten veljenpoikien ihmettely intiaanien "hullunkurisesta" ja "juhlallisesta" puheenparresta tuntui oudolta.

Takaisin suomalaisiin Kalevalan tulkitsijoihin. Ursula Niemistön suurtyö oli vuosina 1981-86 julkaistu kunnianhimoinen Kalevala-sanomalehtisarjakuva. Alkuperäistekstille uskollista neliväristä sarjaa julkaistiin Bulls-levitysyhtiön toimesta viikottain 14 suomalaislehdessä ja parissa ruotsalaisessakin. Varsin näyttävästi väritetyn, sivu kerrallaan julkaistun sarjakuvan tekeminen vaati paljon suunnittelua ja taustatyötä. Niemistä hylkäsi sarjassaan kalevalaisen runomitan ja käytti sen sijaan sujuvaa suorasanaista tekstiä tai tavallista puhekieltä, tosin muutamin kalevalaisin maustein. Sujuvin, pyörein sivellinviivoin, puolirealistiseen tyyliin kuvitettu Niemistön sarjakuva toi hiukan naisnäkökulmaa kovin miehisiin Kalevalan tulkintoihin. Koko Kalevalan kattava sarjakuva paisui 300 sivun mittaiseksi, ja kenties juuri sen laajuuden vuoksi sarjaa ei koottu albumiksi, vaikka sellaisesta jossain vaiheessa oli puhettakin. Olisiko nyt juhlavuonna jo sen aika?

Edellinen Kalevalan juhlavuosi 1985 toi muassaan Tampereen sarjakuvaseuran Sarjari-lehden Kalevala-spesiaalin (n:o 12). Lehteen oli koottu eri tekijöiden sarjakuvallisia tulkintoja aiheesta. Näkökulmat olivat hyvinkin vaihtelevia modernisoivista tulkinnoista sci-fiin ja fantasiaan. Esim. P. A. Mannisen ja Jouko Ruokosenmäen (& nimimerkki J. V:n) Aurinkovuori yhdisti amerikkalaista supersankarimytologiaa Emil Petajan (suomensukuinen amerikkalaiskirjailija, joka käytti teoksissaan kalevalaisia aiheita ja hahmoja) Science-Fiction kirjojen maailmoihin. Myös huumori oli Sarjarin tulkinnoissa mukana, esim. Riitta Uusitalon hulvaton, naivistisella otteella piirretty Kalewalaa wai urheilua $ kuvasi tarkkailuluokkalaisten Kalevalajuhlien koululaisnäytelmää, eli ei kuvittanut tai tulkinnut Kalevalaa suoraan, kuten lehden muut sarjat.

Ensio Aallon sarja Vaskisaapas Sci-fi-harrastajien Portti-lehden numerossa 1/1985 yhdisteli myöskin tieteisaiheita kalevalaiseen maailmaan. Humoristisessa sarjakuvassa Kalevalan sankarit ovat maapallolle saapuvia humanoideja, jotka antavat dänikenmäiseen tapaan muinaissuomalaisille aiheet näiden jumaltarustoon. Tarinassa humanoidit saapuvat maahan etsimään aikaharppauskoneiston korjaamiseen tarvittavaa S.A.M.P.O -alkuainetta, jota löytyy tietysti Suomesta.
Hiukan valjusti piirretty, mutta paikoin ihan mukavasti soljuva tarina pitää sisällään viittauksia niin tieteiskirjallisuuteen kuin tietysti Kalevalaankin (esim. Lemminkäinen on Lem). Vaskisaapas

Nettiavaruuteen taasen on paikkansa löytänyt Leea Mäkelän 39 osainen Kalavale. Folkloristiikkaa opiskelevan Mäkelän sarjakuva on saanut vaikutteita ainakin Mauri Kunnaksen Nyrok Citystä. Tämä on nyt sitten se huumorimukaelma aiheesta. Sisältö on  huteria kuvia hieman parempaa, eli kannattaa vilkaista. Nyt jo kokonaisuudessaan julkaistu sarja löytyy turkulaisen, kulttuuriin laaja-alaisesti painottuneen, nettilehti Unikankareen sivuilta.

Jo pari albumia tehneen Kristian Huitulan viime vuonna ilmestynyt Kalevala on ainakin tietyssä jylhyydessään varsin perinteinen näkemys aiheesta. Teksti on hieman lyhenneltynä jätetty alkuperäiseen runomuotoiseen asuunsa. Realistinen, tummanpuhuva kuvitus on samanaikaisesti modernia ja perinteitä kunnioittavaa. Autenttisuuteen pyrkivä kuvitus on vaatinut paljon taustatyötä. Omakustanteeksi albumi on ulkoasultaan erittäin hyvä. Albumi käsittää Kalevalan ensimmäisen puoliskon 25 runoa. Tämän vuoden puolella on odotettavissa vielä loput 25 kattava jatko-osa-albumi.

Aivan vuoden 1999 alussa Suomen Kuvalehti aloitti Petri Hiltusen piirtämän Väinämöisen paluu -sarjakuvan julkaisemisen. Hiltuselle epätyypillisen huumoripitoinen sarjakuva kertoo 1900-luvun lopun Suomeen rantautuneen Väinämöisen vaikeuksista sopeutua nykypäivän kovasti muuttuneeseen yhteiskuntaan. Hyvin piirretty, mutta varsin tavanomainen strippisarja, roimasti keskitason yläpuolella tosin. Sarja alkoi jo Ilta=Sanomien "kuukauden kotimaisena" joitakin vuosia sitten.

Juhlavuosi tuo vielä tullessaan ainakin Gene Kurkijärven Kullervo -albumin Jalavan kustantamana. Albumista on tarkoitus tulla 4-värinen. Ainakin Hiidenkivi-kulttuurijulkaisussa (n:o 1/99) julkaistut näytteet antavat odottaa näyttävää maalaustekniikalla tehtyä sarjakuvaa.

Ja sitten Joensuun Sarjakuvaseuran Sariola-albumi kruunaakin juhlavuoden, albumi juuri ilmestynyt.

  • Raul Roine, Aarne Nopsanen: Antti Puuhaara, 1939
  • Mike Royer: Annikki, saaren neito, 8 s. Jymy-sarjat 5/1974
  • Veli-Pekka Alare: Pekko, 1971-81

  • Sarjis 1972-74 (m-v strippejä ja sivuja), Hymy 1974-81 (4-värisiä kokosivun jaksoja)
  • Ursula Niemistö: Kalevala, 1981-86 Sanomalehtisarjakuva yht. 300 s.
  • Sarjari n:o 12, Kalevala-erik. numero, 32 s.
  • Tampereen Sarjakuvaseura 1985
    Sisältö: -Annukka Leppänen: Soitti vanha Väinämöinen, 1 s.
    -Reima Mäkinen: Wäinön kosiometku, 4 s.
    -P. A. Manninen: Musta joki, 6 s.
    -Johanna Sinisalo & Hannu Mänttäri: Onko saarella sijoa?, 2 s.
    -Nalle Virolainen: Sisaren turmelu, 7 s.
    -P. A. Manninen, Jouko Ruokosenm?ki & J. V.: Aurinkovuori, 6 s.
    -Jyrki Virtanen: Vaka vanha ZZ-Väenö ja sähkökannel, 1 s.
    -Riitta Uusitalo: Kalewalaa wai urheilua $, 2 s.
  • Ensio Aalto: Vaskisaapas, 31 s. Portti 1/1985
  • Kristian Huitula: Kalevala, 68 s. omakustanne 1998
  • Petri Hiltunen: Väinämöisen paluu Suomen Kuvalehti 4/1999-, 2-rivinen strippisarjakuva
  • Kalevala-Ankka: Carl Barks: Roope-setä ja kääpiöintiaanit AA 8b/1999
  • Don Rosa: Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita, Helsinki Media/sarjakuvat 1999
  • Marraskuussa 1999 ilmestynyt Joensuun Sarjakuvaseuran Kalevala juhla-albumi Sariola
  • Internetissä:
  • Leea Mäkelä: Kalavale, 39 s. www.unikankare.net
  • Tulossa:
    Gene Kurkijärvi:     Kullervo, ? s. Kust. oy Jalava 1999
    Kristian Huitula:     Kalevala 2, ? s. Omakust. 1999