• Siinä missä koti merkitsee elämälle rakennettua peruskehikkoa, kodittomuus on perustaa vailla olemista. (Ahponen 2003, 101.)

  • ”Vankilasta odotetaan vapautta. Mutta entä, jos ei ole paikkaa minne mennä? Asunnottomuus on urbaani, suurkaupunkien kadulla näkyvä ilmiö. Suomessa asunnottomuus on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Suurin osa asunnottomista vangeista vapautuu Helsinkiin. Heistä vain äärimmäisen harva saa kaupungin vuokra asunnon. (Riitta Granfelt, Vankilasta kotiin vai kadulle? Vangit kertovat asunnottomuudesta) katso lisää www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=26055&lan=fi

 
  • Tiesitkö, että moni asunnoton punkkaa kavereiden ja tuttavien luona.
  • Asunnottomuus voi tosin olla myös elämäntapa.
  • Tiesitkö, että asunnottomaksi voi joutua, vaikkei olisikaan toiminut itse väärin tai lainvastaisesti. Asunnottomaksi voi joutua muun muassa avio- tai avoeron myötä. Eteen voi myös tulla tilanne, jossa vuokranantaja tarvitsee asunnon omaan käyttöönsä ja siksi irtisanoo vuokrasopimuksen. Uuden asunnon löytäminen heti ei ole aina itsestään selvää.
      • Avioerotapauksessa tuomioistuin voi avioliittolain (234/1929) 24 §:n 1 momentin mukaan hakemuksesta päättää, että enemmän asunnon tarpeessa oleva puoliso saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tällöin tuomioistuin velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista. Tällainen tuomioistuimen antama päätös voidaan avioliittolain 24 §:n 2 momentin nojalla panna heti täytäntöön ilman lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty. Avioerossa yleensä mies lähtee asunnosta.
  • Oletko ajatellut, että asunnoton voi olla myös opiskelija, joka muuttaa vieraalle paikkakunnalle saatuaan opiskelupaikan mutta ei asuntoa.


Paljonko asunnottomia on Suomessa, entä Joensuussa?

 

 
Viime vuoden loppupuolella vailla asuntoa oli vajaat
7 700 yhden henkilön taloutta ja noin 350 perhettä tai pariskuntaa. Yksinäisten asunnottomien määrä on laskenut edellisvuodesta yli 500:lla ja asunnottomien perheiden määrä muutamalla kymmenellä. Asunnottomuus on edelleen suurimpien kaupunkien ongelma. Pääkaupunkiseudulla on yli puolet koko maan asunnottomista, noin 4 200 yksinäistä asunnotonta. Näistä suurin osa - lähes 3 300 – on Helsingissä.Pääkaupunkiseudullakin asunnottomuus on vähentynyt noin 250:llä syksystä 2003. Lähes kaikki väheneminen on tapahtunut Helsingissä.

Muissa suurissa kaupungeissa asunnottomia on eniten Tampereella (496), Turussa (343), Lahdessa (263), Kuopiossa (196), Joensuussa (161), Oulussa (138) ja Jyväskylässä (103). Tiedot perustuvat Valtion asuntorahaston kunnille tekemään jokasyksyiseen asuntomarkkinakyselyyn.

  Näitä tilastollisia lukuja tarkastellessa on myös muistettava, että todellisuudessa kaupungissa on asunnottomia, jotka eivät näy asuntotoimen eivätkä sosiaalitoimen tilastoissa. Luvut tilastoissa ovat näin ollen suuntaa antavia. Joitakin henkilöitä elää havaintojen mukaan myös ”kadulla”, kerrotaan Joensuussa 2003 tehdyssä Asunnottomuustyöryhmän raportissa.
 




Joensuussa asunnottomuus on ollut nyt tasaisessa kasvussa samalla kun häiriökäyttäytyminen ja maksuongelmat ovat lisääntyneet. Moniongelmaisten ja vuokrarästien takia häädettyjen asuttaminen on onnistunut heikosti. Asunnottomuudesta on muodostunut myös Joensuussa pysyväluonteinen ilmiö. Asunnottomuus on kuitenkin muuttanut muotoaan.
(Asunnottomuustyöryhmä 2003, 4 - 5.)

 

  Uusista asunnottomista yhä useampi on nainen tai nuori. Lisääntynyt päihteiden ja huumeiden käyttö sekä kokonaisvaltaisen elämänhallinnan puuttuminen näyttävät sosiaalitoimen näkökulmasta pahentavan asunnottomuutta. Erityisesti nuorilla syynä asunnottomuuteen on myös arkipäiväinen keinottomuus. Ylivelkaantuminen ja maksuvaikeudet ovat lisääntyneet. Resurssivaje päihde- ja mielenterveystyössä ei ole kyennyt vastaamaan avohoidon tuomaan lisääntyneeseen asiakasmäärään. Vuokrataso on myös Joensuussa korkeahko. (Asunnottomuustyöryhmä 2003, 5.)


Kuka on asunnoton?

 

FEANTSA (European Federation of National Organisations Working with the Homeless) määrittelee asunnottomiksi kaikki, jotka ovat kokonaan ilman asuntoa, asuvat heikoissa olosuhteissa tai ovat asunnottomuuden uhan edessä. Määritelmä muistuttaa Suomessa käytettyä hallinnollista asunnottomuuden määritelmää, koska asunnottomuus määritellään asunnottoman olinpaikkaa ja sen laatua lähtökohtana käyttäen. Asunnottomiksi voidaan lukea myös puutteellisissa oloissa asuvat ja asunnon menettämisen uhan alla olevat. Suomessakin asunnottomuus olisi huomattavasti laajempaa näin määriteltäessä. (Kärkkäinen 2002, 374.)


 

Suomessa käytetty asunnottomuuden määrittely ottaa lähtökohdakseen sen paikan, jossa asunnoton oleilee. Tätä määrittelyä on käytetty 1980-luvun puolivälistä saakka. Se syntyi lähinnä siitä syystä, että näin oli helpompi luokitella asunnottomat sen mukaan, missä he majailivat. (Kärkkäinen 1998, 10.)

Syyt miksi ihminen on asunnoton tulevat tarkasteltaviksi vasta sitten, kun asuntoviranomaiset ja sosiaaliviranomaiset miettivät toimenpiteitä, joilla kyseessä olevaa henkilöä voidaan auttaa. Näitä syitä voivat olla ihmisen henkilökohtaiset suhteet, hänen toimintansa ja persoonalliset kykynsä. Asunnottomia ei luokitella kuitenkaan näiden syiden perusteella, jotka ovat johtaneet asunnottomuuteen. Asunnottomiksi määritellään ne, jotka


 
  • elävät ulkona tai tilapäissuojissa, joita ei ole tarkoitettu asunnoiksi. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi puutarhamökki, ulkovaja, saunakamari, työmaaparakki, asuntovaunu ja jalasmökki  
  • elävät kodittomien asuntoloissa tai yömajoissa  
  • elävät asunnon puutteen vuoksi ensisuojassa, hoito- tai huoltokodeissa, hoidollisessa asuntolassa tai vastaavassa hoidollisessa yksikössä  
  • elävät asunnon puutteen vuoksi psykiatrisessa sairaalassa, kehitysvammalaitoksessa tai vanhainkodissa  
  • ovat vapautumassa vankilasta eikä heillä ole asuntoa tiedossa. Heille ei myöskään ole varattu asuntolapaikkaa Kriminaalihuoltoyhdistyksen tai muun vastaavan yhdistyksen toimesta  
  • asunnon puutteen vuoksi majailevat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Tähän ryhmään ei kuitenkaan lueta vanhempiensa luona asuvia nuoria  
  • lisäksi asunnottomiksi luetaan perheet, jotka yhteisen asunnon puuttuessa asuvat tilapäismajoituksessa tai erillään. Asunnottomiin perheisiin luetaan myös ensikodissa asuvat äidit, joilla ei ole asuntoa sekä avoparit, joille on syntymässä lapsi ja joilla ei ole yhteistä asuntoa tiedossa (Kärkkäinen 1998, 10 - 11.)
 

Lähteet:

Asunnottomuus ja tarvittavat tukitoimenpiteet 2004 - 2007. Asunnottomuustyöryhmä 17.12.2003. Joensuun kaupunki.

Kärkkäinen Sirkka-Liisa, Hannikainen Katri & Heikkilä Iiris 1998. Asuntoja ja palveluja asunnottomille: historiaa ja nykypäivää. Stakes. Stakesin monistamo: Helsinki, 4 - 35

Kärkkäinen Sirkka-Liisa 2002. Asunnottomuus hyvinvointivaltiossa. Julkaisussa Matti Heikkilä & Mikko Kautto (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2002. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 372-388

Suutari Minna 2001 (toim.) Vallattomat marginaalit –Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 20. Yliopistopaino Oy, Helsinki

http://www.ara.fi/download.asp?contentid=19024&Ian=FI

 

 

Linkkejä asunnottomuudesta:

www.elamantapaliitto.fi/asajatuksia.html

www.kolumbus.fi/vailla.vakinaista.asuntoa.ry/

www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=120903&lan=fi

www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/pave/palvelut/ asuminen/asunnottomuus/index.htx

www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/pave /palvelut/asuminen/index.htx

www.nuorisoasuntoliitto.fi/sivut/

www.laupiassamarialainen.fi/

Jos etsit asuntoa, käy katsomassa seuraava:

www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/pave/palvelut/ asuminen
/asunnonhankkiminen/index.htx

www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jns/asuminen/index.htx

ylös